Kurpitsamehu – teimme kurpitsasta ja omenoista mehua

Kurpitsamehu oli ollut meillä mielessä jo jonkin aikaa. Kurpitsa on mehuna melko mieto, ja olimme kuulleet maun tulevan voimakkaammin esiin kuumennettaessa. Koska meillä oli sekä hedelmämurskain että 20 litran paineilmatoiminen mehupuristin, päätimme kokeilla kurpitsamehun tekemistä käytännössä.

Kurpitsat kuuluvat Cucurbita-sukuun, jonka eri lajeja ja lajikkeita viljellään laajalti ruoaksi. Kasvitieteellistä taustaa löytyy Kew Science -tutkimuslaitoksen Plants of the World Online -tietokannasta.

Koko työ vei useita päiviä, mutta opimme paljon kurpitsan valmistelusta, murskaamisesta, puristamisesta, maustamisesta ja purkittamisesta.

Eniten aikaa kului kurpitsan valmisteluun

Keräsimme noin 60 litran laatikollisen omenoita ja toisen samanlaisen laatikollisen kurpitsan hedelmälihaa.

Kurpitsoja oli kolme, kaikki suuria. Työläintä oli siementen poistaminen ja kuoriminen. Kolmen suuren kurpitsan valmisteluun kului noin kolme tuntia.

Aluksi leikkasimme suurten palojen pinnasta kuorta ohuesti pois. Se toimi, mutta oli hidasta.

Parin tunnin jälkeen löysimme paremman työtavan: leikkasimme hedelmälihan suuriksi kuutioiksi ja poistimme sitten kuoren kuutioista. Suurella japanilaisella keittiöveitsellä kuoriminen oli huomattavasti helpompaa ja myös turvallisempaa.

Kurpitsalle kannattaa ensin löytää itselle sopiva leikkaustekniikka. Sen jälkeen työ etenee paljon nopeammin.

Kurpitsa-omenamehu alkoi yhteisestä murskaamisesta

Murskasimme kahdestaan. Syötimme murskaimeen kurpitsaa ja omenoita vuorotellen sekä silloin tällöin kourallisen sulatettuja marjoja.

Sekoittaminen oli tärkeää: pelkkä kurpitsamassa on pehmeää ja paksua eikä käyttäydy suodatinkankaassa samalla tavalla kuin omenamassa. Omena parantaa massan rakennetta ja helpottaa puristamista.

Koko määrään käytimme:

• noin 60 l omenoita;
• noin 60 l kurpitsan hedelmälihaa;
• 1 kg sulatettuja tyrnimarjoja;
• 1 kg sulatettuja kirsikoita.

Tyrni ja kirsikat olivat lähinnä mausteita eivätkä pääraaka-aineita.

Murskaamisen jälkeen meillä oli noin 65 litraa sosetta eli melko nestemäistä murskattua massaa. Molemmat 60 litran laatikot olivat kukkuroillaan, joten raaka-aineen todellinen määrä ylitti laatikoiden nimellistilavuuden.

20 litran mehupuristimella noin 55 litraa kurpitsamehua

Murskattu massa siirtyi 20 litran paineilmatoimiseen mehupuristimeen. Noin 65 litrasta massaa saimme yhteensä suunnilleen 55 litraa mehua.

Tulos yllätti meidät myönteisesti. Kurpitsamehu oli melko juoksevaa, ja saanto ylitti odotuksemme selvästi.

Pelkkää omenaa puristaessamme olemme saaneet noin yhden osan mehua kahdesta osasta omenasosetta. Kurpitsan ja omenan seoksesta saimme selvästi enemmän mehua.

Puristaminen toimi hyvin juuri siksi, että kurpitsa ja omena oli sekoitettu jo murskaamisessa.

Samalla periaatteella toimivat myös nykyiseen Rodoaedin valikoimaan kuuluvat omenapuristimet ja hedelmäpuristimet, joissa kalvon paine puristaa murskatun massan puristuskoria vasten.

Raakana maku jäi melko miedoksi

Maistoimme vastapuristettua mehua heti kylmänä. Maku oli miellyttävä mutta vaatimaton: kurpitsa ei erottunut voimakkaasti, ja kokonaisuus jäi hieman yksitoikkoiseksi.

Olimme kuulleet kuumentamisen voimistavan kurpitsan makua. Kokeilimme, ja niin kävi: kurpitsa-omenamehusta tuli selvästi voimakkaampaa ja täyteläisempää.

Silti jotain tuntui puuttuvan. Siitä alkoi maustaminen.

Kurpitsamehun makukokeilut kuuden litran erissä

Yhden reseptin sijasta kuumensimme mehua kuuden litran kattilassa ja teimme peräkkäin erilaisia vaihtoehtoja.

Tämä toimi hyvin, koska jokaisessa kattilallisessa pystyi muuttamaan jotakin ja vertaamaan tuloksia. Kurpitsamehu alkoi näyttää luonnettaan eri lisukkeiden ja mausteiden kanssa.

Erä 1: appelsiini, vanilja ja muskottipähkinä

Ensimmäiseen erään tuli:

• 5 l kurpitsa-omenamehua;
• 1 l kaupasta ostettua luonnollista appelsiinimehua;
• 1 tl vaniljajauhetta;
• hyppysellinen vastaraastettua muskottipähkinää;
• 6 neilikkaa;
• 1 rkl sitruunamehua;
• 120 g luonnollista ruskeaa sokeria.

Sokerimäärästä tuli sattumalta vakiomme: sopiva mukillinen painoi noin 120 grammaa.

Ensimmäinen vaihtoehto oli maustamatonta mehua kiinnostavampi, mutta aivan oikeaa yhdistelmää emme vielä löytäneet.

Erä 2: enemmän sitruunaa ja mausteita

Toiseen kuuden litran erään tuli:

• 6 l kurpitsa-omenamehua;
• 2 hyppysellistä raastettua muskottipähkinää;
• 1 rkl vaniljasiirappia;
• 12 neilikkaa;
• 100 g sitruunamehua;
• 120 g ruskeaa sokeria.

Tämä saattoi olla koko kokeilun parhaita yhdistelmiä. Sitruuna toi raikkautta ja mausteet erottuivat paremmin. Appelsiinimehun puuttuminen ei huonontanut juomaa — pikemminkin päinvastoin.

Erät 3, 4 ja 5: appelsiini, kaneli ja sitruuna

Seuraava reseptimme oli:

• 5 l kurpitsa-omenamehua;
• 1 l luonnollista appelsiinimehua;
• 1 tl vaniljajauhetta;
• useita pitkiä kanelitankoja;
• noin 12 neilikkaa;
• 2 hyppysellistä raastettua muskottipähkinää;
• 50 g sitruunamehua;
• 120 g ruskeaa sokeria.

Tästäkin tuli hyvää. Koska maku miellytti, teimme samalla koostumuksella kolme peräkkäistä erää, numerot 3, 4 ja 5.

Erä 6: sama ilman vaniljaa

Kuudennen erän resepti oli sama kuin erissä 3–5, mutta jätimme vaniljan pois. Näin voimme jäähtymisen jälkeen verrata sen vaikutusta lopputulokseen.

Erät 7, 8 ja 9: ilman appelsiinia ja sitruunaa

Kolmeen viimeiseen erään tuli yksinkertaisempi koostumus:

• 6 l kurpitsa-omenamehua;
• useita pitkiä kanelitankoja;
• raastettua muskottipähkinää;
• vaniljaa;
• 120 g ruskeaa sokeria.

Emme lisänneet näihin appelsiini- emmekä sitruunamehua.

Lopuksi meillä oli kolme erilaista makuryhmää:

• sitruunaisempi ja mausteisempi mehu;
• appelsiinimehua sisältävä mehu;
• pelkistetympi kurpitsa-omenamehu kanelilla, muskottipähkinällä ja vaniljalla.

Sama kurpitsamehu muuttui selvästi jo muutaman mausteen tai lisukkeen vaihtamisella.

Kurpitsamehu pulloihin ja kolmen litran purkkeihin

Kuumensimme kaikki mehut ja pakkasimme ne pulloihin tai kolmen litran purkkeihin. Jokaisesta erästä laitoimme ainakin osan pienempiin pulloihin.

Kolmen litran purkki on kerralla melko suuri määrä. Halusimme myös säilyttää eri resepteistä omat pullonsa myöhempää maistelua, vertailua tai lahjaksi antamista varten.

Purkittaminen muistutti lapsuudesta tuttua tapaa: kaadoimme kuuman mehun lämmitettyihin pulloihin ja purkkeihin, suljimme kannet ja käänsimme purkit lattialle ylösalaisin jäähtymään.

Näin näimme heti, jos kansi vuoti. Jäähtyessä purkkiin syntyvä alipaine veti kannen tiukasti kiinni. Ylösalaisin neste oli kantta vasten ilman sijasta, ja kokemuksemme mukaan kansi sulkeutui näin erityisen tiiviisti.

Tämä kuvaa omaa kokeiluamme, ei varmennettua huoneenlämpösäilytyksen menetelmää. Tiivis kansi tai tyhjiö ei yksin osoita mehun turvallista säilyvyyttä. Pidempään säilytykseen tarvitaan kyseiselle mehulle sopiva, luotettava valmistus- ja säilytysohje.

Mitä opimme kurpitsamehun tekemisestä?

Suurin yllätys oli mehusaanto: noin 65 litrasta murskattua massaa saimme lähes 55 litraa mehua.

Toinen havainto oli kurpitsan ja omenan sekoittaminen jo murskaamisessa. Pelkkä kurpitsamassa on pehmeää ja paksua, ja omena parantaa sen puristettavuutta.

Kolmas havainto koski makua. Tuore kylmä mehu oli mietoa. Kuumentaminen toi makua esiin, mutta erityisen kiinnostavaksi kurpitsamehu muuttui mausteiden, sitruunan ja appelsiinin avulla.

Kurpitsan ja omenan kanssa tuntuivat sopivan erityisen hyvin:

• kaneli;
• muskottipähkinä;
• neilikka;
• vanilja;
• sitruuna;
• appelsiini.

Myös murskaamisvaiheessa lisätyt tyrni ja kirsikat toivat oman vivahteensa. Kokeilu osoittautui odotettua kiinnostavammaksi.

Suurempaan omena-, päärynä- tai muuhun satoon kannattaa tutustua sekä omena- ja hedelmämurskaimiin että omena- ja hedelmäpuristimiin. Samalla tekniikalla ei tarvitse tehdä vain omenamehua. Sopivaa ratkaisua auttaa löytämään mehupuristimen valintaopas.

Maistelu on vielä edessä

Kaikki erät ovat valmiina, mutta jäähtyneiden mehujen perusteellinen vertailu on vielä tekemättä. Yhdeksästä erästä on eri resepteillä erillisiä pulloja, joten voimme maistaa niitä rinnakkain.

Lisäämme myöhemmin lopullisen maistelun tulokset:

• mikä resepti oli paras;
• paransiko appelsiinimehu juomaa;
• kuinka tärkeä vanilja oli;
• mikä sitruunamehun määrä oli paras;
• minkä reseptin tekisimme seuraavalla kerralla koko määrälle.